On kulunut 100 vuotta ensimmäisistä vaaleista, jotka pidettiin sisällissodan päättymisen jälkeen. Nyt kun eletään tulevien eduskuntavaalien kampanja-aikaa, on hyvä pysähtyä miettimään, mitä demokratia meille merkitsee. Minulle se merkitsee vapautta valita, vaikuttaa ja myös vaatia.
Saamme valita mitä puoluetta kannatamme, saamme valita suunnan, johon haluamme kulkea ja saamme valita kenen kanssa haluamme kulkea, vai haluammeko kulkea eteenpäin puolueettomina. Saamme vaikuttaa vapaissa vaaleissa valittujen edustajien välityksellä niin paikalliseen, kuin valtakunnan politiikkaankin, saamme ilmaista mielipiteemme laajan sanan- ja kokoontumisvapauden ansiosta ja saamme halutessamme äänemme kuuluviin myös vapaan median välityksellä. Lisäksi saamme vaatia meille perustuslailla taattuja oikeuksia ilman, että meidät valtion toimin vaiennetaan, suljetaan leireille tai vankiloihin, saamme vaatia palveluja ja palveluasennetta ja saamme vaatia jopa enemmän kuin tarvitsemme. Demokratia merkitsee toki paljon muutakin, mutta tuossa muutama yksinkertainen esimerkki.
Yritetään muistaa, että meille itsestään selviä mahdollisuuksia ei kaikkialla ole, eikä vapautta vaikuttaa ja vaatia kansalaisille anneta. Meidän on syytä muistaa etuoikeutettu asemamme silloinkin kun tuntuu, että kaikki menee päin honkia. Kun katsotaan 100 vuotta taaksepäin, niin on kai ilmiselvää, että meillä on mennyt paremmin kuin monella muulla demokraattisella maalla ja siitä on todisteena mm. jatkuvasti maiden välillä tehtyjen eri mittausten kärkisijat.
Aina on jotain parannettavaa. Meillä on paljon, mutta silti meillä on edelleen ihmisiä, joilla on vähemmän kuin muilla. Hyvinvointi kuuluu kaikille ja kaikille kuuluu oikeus nauttia täysillä demokratian hedelmistä – myös niistä aineellisista. Luodaan siis mahdollisuuksia ihmisille auttaa itseään ja sitten autetaan niitä, jotka jostakin syystä eivät siihen pysty.
Tämmöisiä ajatuksia aamutuimaan herätti ministeri Mykkäsen aloitteesta aikaansaatu liputuspäivä. Hyvää työpäivää ja hyvää päivänjatkoa.
