Hei.

Joku saattaa miettiä millaisen taustan omaavaa ihmistä äänestää, jos minulle äänensä osoittaa. Tänne somemaailman ei tietenkään voi aivan kaikkea kirjoittaa mutta kerron seuraavassa jotain menneisyydestäni, jotta se mahdollisesti voisi helpottaa ratkaisun tekemistä.

Olen Kotkan poikii, syntyjäni Metsolasta. Koivulan, Mäntykankaan, Tampereen, Rauhalan, Hovilan, Kotkansaaren, Turvalan, Metsolan, Korelan, Helsingin ja Kotkansaaren kautta Nokialle asettunut.

Kuten huomaatte, asuinpaikkoja on melkoisesti. Yhdeksän ensimmäistä liittyvät lapsuus- ja nuoruusvuosiin. Salaisuus ei ole, että meidän kotiporukan elämä oli parisuhdeturbulenssia ihan kaikilla mausteilla.

Tutuksi tuli yksinäisyys, väkivalta, nälkä, viha ja uhma. Tutuksi tuli myös ruuan hankkimiseksi tehdyt laittomuudet alle 15-vuotiaana, tappelut ja jengiytymisen alku.

Erinäisten vaiheiden jälkeen pappani ajoi Kotkasta kahdella pyörällä hakemaan pikkupojan Karhulasta. Ajoin sillä toisella Kotkaan.

En palannut enää ydinperheeseen. Oireilin toki, mutta samalla päädyin salille. Tein jo tuolloin oikeita töitäkin, mikä nykyään taitaisi kai olla isokin rikos.

Äiti otti ja kuoli alkuvuodesta 1973. Siitä seurasi yllättäen hyviä muutoksia. Isän kuolema 1975 ei tullut yllätyksenä.

Nuo pari vuotta olivat merkityksellisiä, sillä ymmärsin keskittyä kouluun. Yläaste päättyi juhlapuheeseen ja 9,7 keskiarvoon. Lukioaika meni aluksi käteen mutta löytyihän se puristus viimein, ja ihan hyvillä papereilla pääsin pihalle.

Töitä olin tehdyt jo 14-vuotiaasta lähtien säännöllisen epäsäännöllisesti – lähinnä kesäisin, mutta mm. tukihenkilönä muulloinkin. Ja tuolloin orpo lapsi sai eläkettäkin. Hommia tein satamassa ja maalausliikkeessä.