Maahanmuutto liitetään yleisesti turvapaikkaprosessiin ja termejä käytetään sekaisin niin mediassa, poliittisessa debatissa kuin kaikilla muillakin keskustelufoorumeilla. Kysymys on kuitenkin kahdesta eri prosessista, jotka molemmat liittyvät meidän ulkomaalaispolitiikkaamme.

Suomi ikääntyy vauhdilla. Työpaikkoja häviää ja syntyy jatkuvasti, mutta on odotettavissa, että tekevistä käsistä tulee olemaan vielä pula. Työperäisen maahanmuuton helpottamista esitetään. Harkinnanvaraisuuden poistamista ehdotetaan työvoimapulan ratkaisuksi.

Tälläkin hetkellä maassa on kymmeniä, jopa satoja työntekijöitä, jotka eivät ole EU-kansalaisia, he ovat tehtäviinsä kouluttamattomia, esiintyvät jonkin EU-maan kansalaisina osaamatta sanaakaan kyseisen maan kieltä, kulkevat työmailla väärän identiteetin turvin, ovat saapuneet maahan laittomaan maahanmuuttoon liittyvien rikollisten toimesta ja saavat selvästi huonompaa palkkaa kuin lailliset työntekijät.

Työperäisen maahanmuuton edistäminen on yksi keino lopettaa orjatyövoiman tuonti Suomeen. Se on yksi keino taistelussa laittoman maahanmuuton järjestäjiä, suomalaisia orjakauppiaita vastaan. Se on myös suonenisku niille tunnetuillekin rakennusliikkeille, jotka käyttävät edelleen rikollisten käsissä olevia alihankintayhtiöitä. Niin, luitte oikein. Tämä ilmiö on erityisesti ja edelleen esillä rakennusalalla. Tämä on edelleen mahdollista, koska ulkomaalaisvalvonta on käytännössä ajettu alas niin resurssi- kuin lainsäädäntötoiminkin. Tähän on turha tulla nyt kehäkolmosen sisältä jeesustelemaan, kun tiedän, mistä puhun. Tietoni perustuu työkokemukseen, lain, säännösten, määräysten ja ohjeiden tuntemukseen sekä useista luotettavista lähteistä saamiini tietoihin.

Kannatan työperäisen maahanmuuton edistämistä, jotta yhteiskuntaa rehellisesti rakentavat voivat menestyä ja työ ohjautuu niiden tehtäväksi, jotka sitä laillisesti voivat tehdä.

Haluan kuitenkin samalla esittää pienenä varoituksena, että täydellinen harkinnanvaraisuuden poisto saattaa myös tuoda ongelmia. On siis tarkoin mietittävä, mitä kielteisiä vaikutuksia muutoksella on tai saattaa olla. Tämä mahdollinen muutos ei saa johtaa orjatyön laillistamiseen (työ- ja asumisolot, työehdot, palkkaus), eikä se saa johtaa siihen, että työperäisestä maahanmuutosta muodostuu tosiasiassa väylä maahantulolle, jonka motiivit kumpuavat ihan muualta kuin työnteosta (nukkuvat solut, sosiaalituilla eläminen).

Näillä ajatuksilla, oikealla kokemuksella sekä kiihkottomalla kansainvälisyydellä haluan olla jämäkästi ja järkevästi mukana muuttamassa ulkomaalaislakia ensi vaalien jälkeen.

 

 
Maailma muuttuu. Lakienkin pitäisi.